Minä Virpi Sanna Sinikka Butt tai millä nimellä kukanenkin haluaa minua kutsua. Kaikki on jo kuultu, mikään ei enää ole uutta. Paloittelusurmaaja, gladiaattori, murhaaja.. joo joo. Tuo elämä on nyt taakse jäänyttä. Ei, en sanonut, että unohdettu, älä käsitä väärin. Palaan menneisyyteeni vielä päivittäin, joka yö ja maksan edelleen teoistani, vaikka valtiolle olen sen jo sovittanut. Ei se tarkoita, ettenkö itse maksaisi siitä edelleen. Tälläkin hetkellä, vaikka makaan toisella puolella maapalloa kuuman auringon alla, muistan tekoni. Palataan niihin asioihin myöhemmin.
Miksikö makaan auringon alla? Suomessa en pystynyt enään asumaan, ei siksi etteikö kaikki asiani ollut jo kunnossa omalta osaltani, oli talo, koti, perhe kaikki se mikä kuuluu normaaliin arkeen, paitsi ei töitä. Aivan, eihän vanki edes entinen saati minun taustallani töitä saa. Asuin kotonani verhojen takana, pienessä kylässä, lumet kolasin pimeän aikaan pihalta, sillä naapurit ei antaneet rauhaa. Minun olemassa oloni pelotti heitä, taisin kyllä olla minä joka pelkäsi, ulos ei ollut asiaa..ihmiset soitteli lehdistöön rahan toivossa keksityillä tarinoilla, milloin minut oli nähty baarissa, milloin missäkin, nettikirjoittelut oli hurjia olin jopa töissä jonkun kaupan kassalla, kiva jos olisin saanut palkkaa.
Pois oli päästävä, pian ja kauas.
Nyt aikaa on kulunut mukavasti, lentokoneissa on tullut istuttua riittämiin ja nautin auringosta, merestä, kalastelusta ja ruuanlaitosta.
Löysin kivan aparttementtoksen, sen omistaa Suomalainen nainen. Pelkään, että koska hän tunnistaa minut? Lennänkö siinä vaiheessa ulos? Vai saanko jäädä? Turisteja on saapunut tähänkin maahan jo runsain mitoin, sekin lisää pelkoa. Rannalle mennessä yritän löytää paikan niin, ettei sielä olisi muita turisteja, aina ei voi tietää onko vieressäni makaava henkilö suomalainen vai paikallinen? Kovasti olen opettellut erottamaan paikalliset turisteista, aina ei onnistu.
Onko siviiliin palaaminen helppoa? Ei, ei aina. Pelko kulkee mukana milloin minut tunnistetaan, pienoinen jännitysmomentti mukana mennään.
Eilen istuin terassilla vuokraemäntäni kanssa, ilta oli lämmin ja tupakkaa kului. Vuokraemännällä kului kyllä jokunen lasi punaviiniä cocacolan kera, mielenkiintoinen sekoitus mielestäni, hyvin tosin näytti laskevan. Seijalla (vuokraemäntäni) oli aina välillä jännä ilme naamalla katsoessaan minua. Mietin, tunnistikohan se, ei ainakaan sanonut mitään. Puhuimme vallasta, vallanväärinkäytöstä ja ihmisistä jotka juopuvat vallasta. Niitähän riittää aina siivoojista vartioihin tai hoitajista presidentteihin, eihän se katso ammattia saati työpaikkaa, presidentti tosin voi käyttää valtaansa enemmän kuin siivooja. Nyt lähden iltakävelylle miettimään asioita ja nauttimaan kauniista kesäillasta. Ei uskoisi, että joulu on pian.
Miksikö makaan auringon alla? Suomessa en pystynyt enään asumaan, ei siksi etteikö kaikki asiani ollut jo kunnossa omalta osaltani, oli talo, koti, perhe kaikki se mikä kuuluu normaaliin arkeen, paitsi ei töitä. Aivan, eihän vanki edes entinen saati minun taustallani töitä saa. Asuin kotonani verhojen takana, pienessä kylässä, lumet kolasin pimeän aikaan pihalta, sillä naapurit ei antaneet rauhaa. Minun olemassa oloni pelotti heitä, taisin kyllä olla minä joka pelkäsi, ulos ei ollut asiaa..ihmiset soitteli lehdistöön rahan toivossa keksityillä tarinoilla, milloin minut oli nähty baarissa, milloin missäkin, nettikirjoittelut oli hurjia olin jopa töissä jonkun kaupan kassalla, kiva jos olisin saanut palkkaa.
Pois oli päästävä, pian ja kauas.
Nyt aikaa on kulunut mukavasti, lentokoneissa on tullut istuttua riittämiin ja nautin auringosta, merestä, kalastelusta ja ruuanlaitosta.
Löysin kivan aparttementtoksen, sen omistaa Suomalainen nainen. Pelkään, että koska hän tunnistaa minut? Lennänkö siinä vaiheessa ulos? Vai saanko jäädä? Turisteja on saapunut tähänkin maahan jo runsain mitoin, sekin lisää pelkoa. Rannalle mennessä yritän löytää paikan niin, ettei sielä olisi muita turisteja, aina ei voi tietää onko vieressäni makaava henkilö suomalainen vai paikallinen? Kovasti olen opettellut erottamaan paikalliset turisteista, aina ei onnistu.
Onko siviiliin palaaminen helppoa? Ei, ei aina. Pelko kulkee mukana milloin minut tunnistetaan, pienoinen jännitysmomentti mukana mennään.
Eilen istuin terassilla vuokraemäntäni kanssa, ilta oli lämmin ja tupakkaa kului. Vuokraemännällä kului kyllä jokunen lasi punaviiniä cocacolan kera, mielenkiintoinen sekoitus mielestäni, hyvin tosin näytti laskevan. Seijalla (vuokraemäntäni) oli aina välillä jännä ilme naamalla katsoessaan minua. Mietin, tunnistikohan se, ei ainakaan sanonut mitään. Puhuimme vallasta, vallanväärinkäytöstä ja ihmisistä jotka juopuvat vallasta. Niitähän riittää aina siivoojista vartioihin tai hoitajista presidentteihin, eihän se katso ammattia saati työpaikkaa, presidentti tosin voi käyttää valtaansa enemmän kuin siivooja. Nyt lähden iltakävelylle miettimään asioita ja nauttimaan kauniista kesäillasta. Ei uskoisi, että joulu on pian.
